Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Horroksesta eloon

Jos sitä itsekin vähän alkaisi heräilemään talvihorroksesta, kun tuo luontokin niin tekee.

Kyllä se elämän voima on vaan voimakasta. Nyt alkavat jo ensimmäiset sipulikukat työntämään itseänsä ylös heti sitä mukaa, kuin lumi alkaa väistymään. Mitenkähän näittenkin kanssa käy, kun kuitenkin vielä öisin saattaa olla koviakin pakkasia. Joka tapauksessa tässä tulppaanit ja mitä niitä nyt tuonne olenkaan istuttanut, alkavat lykkäämään vartta ylös maasta.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kesän hehkua

Perennoista väriä ja iloa
 
Edessä loistavanpunaista harjaneilikkaa, sitten punaista käenkaalia, tarha-alpia ja taaempana punertavaa ripsialpia
 

                                           Ketoneilikan runsasta ja värikästä kukintaa

Unikon hehkua


 
Ja Pionin kukan hienoutta (harmi kun ei saa tähän sen hienostunutta tuoksua)



 

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Luonto kukkii

Vaikka tänä vuonna monet jaloruusut ovatkin kuolleet talven jälkeen, luonnonvaraiset ruusut näkyvät voivan hyvin ja kukkivan runsaasti.

Myös kukkakedot loistavan kukillaan
 
On päivänkakkaraa, ketoneilikkaa, niittynätkelmää, mataraa jne.

Myös niittyhumala aloittelee kukintaansa
 

torstai 16. kesäkuuta 2016

Juhannusta odotellessa

Juhannus lähestyy ja kesän ensimmäiset ruusut sitten kukkivat. Tämän kesän juhannusruusuni näyttää tältä.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Toistaiseksi tunnistamaton

Pikkuhiljaa tontin raivauksen myötä sieltä paljastuu erilaisia kasveja. Tämän kevään tuttavuus on ao. vuokko. Ainakin tulkitsen sen vuokkojen sukuun kuuluvaksi. Vielä en ole onnistunut varmaksi tunnistamaan, mikä vuokko on kyseessä. Kukka on yksittäinen pitkän hienokarvaisen varren päässä. Kukkavarren korkeus noin 30 - 35 cm. Kukan leveys täydessä kukinnassaan noin 5 cm. Kukat kermanvalkeat, samettimaisen mehevät.

Muistuttaa valkeaa syysvuokkoa, mutta kun kukkii näin keväällä. Toisaalta muistuttaa myös arovuokkoa. Itselläni on muualla arovuokkoa ja se on vähän erilainen, eli valkoisempi ja kasvaa ryppäissä ja maan pinnassa on lehtiruusuke. Lehtikin on pienempi, kuin tässä vuokossa. Tämä vuokko kasvaa ihan yksittäisenä, eikä siinä ole maassa lehtiruusuketta.

Katsotaan, jos vaikka jostain tulisi vastaan kuva tai tieto, joka vastaisi tätä vuokkoa ja sitä kautta varmistuisi oikea vuokko.



Olen päätymässä siihen, että kyseessä on jonkin sortin arovuokko. Saattaa olla jotain risteymää. Tunnusmerkistö näillä näkymin eniten muistuttaa arovuokkoa.

Uudelleen istutettu

 
Jokin aika sitten ostin tämän alppiruusun ja istutin sen pihan varjoisammalle puolelle. Viime viikonloppuna, kun koululaiset juhlivat päättäjäisiään, joku oli osoittanut kiinnostuksensa sitä kohtaan. Se oli kokonaan revitty kukkapenkistä irti ja heitetty jalkakäytävälle kadun varrelle. Sama porukka varmaankin oli repinyt sitten vuorenkilpien kukat ja turmellut myös yhden kesäkukkaistutuksen aidan vierestä. On sitä varmaan oltu polleeta, kun on näytetty toisille, että uskalletaan tehdä tällaisia tihutöitä.
 
Onneksi ei alppiruususta oltu katkaistu oksia ja sain sen nyt sitten istutettua uudelleen. Toivottavasti ehtii juurtua vielä ennen kesän helteitä.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Yllätyksiä tiedossa

Kun ostimme nykyisen talomme 2014, oli piha päässyt melkoisesti villiintymään ja kasvamaan pitkää heinikkoa ja muuta. Olen nyt parina kesänä yrittänyt raivata tätä villiintynyttä kasvustoa ja pikku hiljaa alkaa seasta paljastumaan aivan odottamattomia kasveja. Tänä keväänä oikeastaan koko pihan vihreä alue kasvoi kiurunkannusta. Yksi myönteinen yllätys oli myös se, että tontilla kasvaa aika paljon papelorikkoa. Viime vuonna siitä jo ensimmäiset kukkivat ja tänä vuonna kukinta on myös runsasta. Ensimmäisenä vuonna ei heinikossa ollut havaittavissa näitä lainkaan. Papelorikkohan on Uudenkaupungin nimikkokasvi.


Papelirikko on vasta aloittamassa kukintaansa. Tässä ensimmäisiä ryppäitä.