Kevättä kohti

Niin kului sateinen marraskuu ja joulukuukin. Oli pimeää ja märkää, mutta ajankohtaan nähden lämmintä. Vasta nyt tammikuun puolivälissä tulivat pakkassäät. Ei mitenkään kovia pakkasia, mutta tällaisiä pikkupakkasia. Niin, ja luntakin saatiin tänne rannikolle hieman. Perjantai oli oikein pyrypäivä.

Tänään paistelee aurinko enteillen sitä, että kevättä kohti aletaan mennä. Päivä pitenee ja valoisaa aikaa alkaa olla yhtä pidempään.

Lumi ja pakkanen toi myös jänikset puutarhaan. Asuinalueellani asustelee jänis tai pari ja ainakin se toinen tuntuu olevan jatkuvasti vierailulla puutarhassani ja kynii omenapuut. Se on ilmeisesti sama jänis, joka useana vuotena jo on vieraillut puutarhassani tuhojaan tekemässä. Olen aidannut puutarhani jo niin tarkkaan, että sinne oli kulku vain parvekkeen (pation) hiukan toista metriä leveästä aukosta asuinrakennuksen edustalta. Parvekkeelle pitää nousta, ei korkealle, mutta kuitenkin. Ja siitäkös tämä sitten jolkutteli sisälle. Onko se eläimen viisautta vai vaistoa, kun noin sata metriä ympärimitaltaan olevan aitaamisen osalta osaa hakea runsaan metrin leveän aukon ja siitä sisälle. No nyt tukin senkin. Saa nähdä mistä seuraavaksi keksii tulla sisälle.

Viime talvena oli lunta paljon ja naapuria vasten olevan aidan vierelle sekä naapuri omalta puoleltaan että itse omalta puoleltani kasattiin lunta. Lunta oli kummallakin puolella hieman vajaa aidan korkeus. Aidan vieressä kasvaa lisäksi pensaita koko siltä matkaltaan. Ja kas kummaa, silloin se jänis käytti näitä luvivalleja kulkureittinään loikkien aidan yli. Aikamoinen epeli.